Piparkakkutalon naapuriin nousi paritalo, jonka paikka ja näkymät hakevat vertaistaan. Hangon itäsatama ja horisontti näkyvät jo alakerrasta. Merenpuoleinen seinä on lähes yksinomaan lasia, joten näkymistä voi nauttia myös myrskyllä ja talvella. Kylmää pitää loitolla maalämpö.
Villa Klippanin merellinen sijainti antoi inspiraation boathouse-henkiselle sisustukselle valkoisine raakalautakattoineen ja –seinineen, harmaine parketteineen sekä luonnonkivikaakeleineen. Taloa kannattelevat rautapalkit ryhdistävät koko talon eivätkä pyytele anteeksi olemassaoloaan, vaan ne maalattiin komeasti mustiksi.
Rakennusvaiheen ehdottomasti jännittävin vaihe oli valtavan rautakehikon nostaminen paikoilleen. Oli myrskynnyt viikkotolkulla kunnolla, jopa hankolaisella mittarilla. Kun satamanosturi tuli paikalle ja katto avattiin hetkeksi pressuista, päivä oli aurinkoinen ja täydellisen tyyni. Myrsky jatkoi riehumistaan seuraavana päivänä.
Ulkoasultaan halusimme talon sopivan ympäristöönsä sekä muodoltaan, graniittikivijalaltaan että väritykseltään. Värimaailmaa sanelivat vanhat kerrostalot, Piparkakkutalo, vesitorni sekä punamultaiset makasiinit.
Puutarha on uniikki. Suuren pihan pohjoisreunassa sijaitsee kivinen pergola, jonka portailta löytyy roomalaisin kivikirjaimin rakennusvuosi 1932. Paikka on tontin lämpimin ja suojaisin – siellä on kuulemma viljelty joskus tomaattejakin. Pergolaan vedettiin uudet sähköt kesän juhlia varten. Tontilla on myös pyöreä kivialusta, jolla on joskus seissyt tykki.
Vanhasta puustosta säästettiin kaikki mitä voitiin. Nelimetrisinä rehottaneet syreenit leikattiin, ja nyt ne puskevat taas uutta elämää. Talon alle oli jäämässä upea rhododendron, ja sitähän ei voitu sallia. Rodo ja muutama muu vanha pensas löysivät pysyvän turvapaikan Villa Blåbärin pihasta samalta kukkulalta.